Rjaženka

Nyt päästään erääseen lempiaiheistani, eli rjaženkaan (ряженка)! Rjaženka on juuriltaan ukrainalainen kermaisan värinen ja karamellihkon makuinen juoma, joka on tuntumaltaan jotain maidon ja jogurtin väliltä. Se on eräs niistä asioista joka pistää nitkut päälle aina kun allekirjoittanut palaa Venäjän reissulta takaisin Suomeen. Vastaavanlainen juoma on myös varenets (варенец), jossa on vähemmän rasvaa kuin rjaženkassa. Tässä postauksessa käyn läpi joitakin maistelemiani rjaženkoja ja käydään myös hieman neuvostopiirrettyjen maailmassa.

Terveysvaikutukset

Rjaženkasta tulee ensinnä mieleen että se maistuu liian hyvälle ollakseen terveellistä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Siinä on runsaasti kalsiumia ja fosforia ja sen proteiini sulaa helpommin verrattuna maidon protskuun. Ruokahalun tunne ja ruoansulatuskanavan ja munuaisten toiminta paranevat. Se auttaa mahan, suoliston ja haiman elpymiseen, maksan, haiman, sappirakkon ja suolen tulehduksiin ja sitä käytetään myös gastriitti hoitoon. Siinäpä tuli terveyspropagandaa (lähde). En välttämättä suosittele kaikkia seuraavana esiteltyjä tuotteita terveyden ylläpitoon, mutta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä.

Prostokvashino ja kaupallistettu neuvostomaskotti Matroskin

Matroskin propagoi tämän setin pitävän hampaat kuosissa.

Tunnetuin rjaženka, joka yleensä hyppää ensimmäisenä silmille markettiin Venäjällä mennessä, kuuluu Prostokvashino (Простоквашино) maitotuotesarjaan. Tuottaja on venäläinen Unimilk jonka omistaa kansainvälinen Danone. Nimi Prostokvashino tulee samannimisestä neuvostoajan piirretystä, josta myös tuotteiden maskotti, Matroskin-kissa (Матроскин), on peräisin. Prostokvashino piirretyt ovat jättäneet jäljet niin venäläisten kuin entisten neuvostomaiden asukkien kollektiiviseen alitajuntaan, joten tässä on nähty hyvä markkinointikikka. Nämä neuvostoanimaatiot puolestaan pohjaantuvat Eduard Uspenskin (Эдуард Успенский) lastenkirjoihin. Kirjat ovat ilmeisesti Suomessakin erityisen suosittuja, mutta sain itse ensikosketuksen koko ilmiöön vasta Venäjällä.

Ensimmäinen Prostokvashino piirretty Troje iz Prostokvashino (Трое из Простоквашино) eli Kolme Prostokvashinosta. Englanninkieliset tekstitykset löytyy menusta.

Tähän on tultu. Prostokvashino smetana mainos.

Matroskinia cossaava katti.

Kolmesta Venäjällä tyyppaamastani rjaženkasta Prostokvashinossa korostui eniten maitoisuus ja se tuntui myös kahta muuta paksummalta. Pullo on täyttä muovia ja se myös maistuu, varsinkin jos erehtyy jättämään sen seisomaan kylmälaukkuun. Tämän rjaženkakissan reviiriä ovat ehdottomasti metropolit ja se maistuukin parhaalta suurkaupungin supermarketista ostettuna ja aamulla siellä 15 kerroksen korkeudessa sijaitsevan kerrostalokämpän keittiössä nautittuna samalla kun ihailee ikkunasta lähiön neuvostoarkkitehtuurin estetiikka.

Vesjolyi Malotšnik - Hauska Maitokauppias

Jaa, että isoisän hauskaa rjaženkaako?

Käsiini saama Vesjolyi Malotšnik (Весёлый Молочник) rjaženka, eli hauskan maitokauppiaan rjaženka, oli Pietarissa tuotettua settiä. Brändin omistaa lafka Wimm-Bill-Dann (Вимм-Билль-Данн), jonka kansainvälinen takapiru on PepsiCo.
Testissä olevista rjaženkoista VM oli väriltään kaikista ruskein ja maultaan happamin. Siinä oli myös vähiten rasvaa (2,5%). Kartonkipurkissa oli muovista vain korkki. Menetteli.

Malotšnaja Strana Olonija - Karjalan oma rjaženkakatti

Olonija-kissa ei ollut Matroskin-klooni.

Epäilin Malotšnaja Strana Olonija (Молочная Страна Олония = Meijeri Maa Olonija) rjaženkapurkin raidakasta kissaa ensin Matroskin-kopioksi, kunnes minulle selvennettiin että Venäjällä on hyvin yleistä yhdistää kissat ja maitotuotteet samaan kontekstiin. Rjaženka oli tuotettu Petroskoissa ja kollegoihinsa nähden vähemmän massatuotettu, sillä törmäsin siihen vain Karjalassa. En löytänyt brändille edes nettisivuja.
Olonija-kissan rjaženkassa oli kaikista kolmesta miellyttävin makean ja happaman tasapaino sekä pehmeä ja kermaisa maku. Tämä oli ehdottomasti testin oogein ja luonnollisin rjaženka ja onkin parhaimmillaan omalla reviirillään Karjalassa, vaikkapa kesäisellä datšalla mökkeillessä nautittuna. Plussaa myös 100% kartonkipurkista!

Rjaženka odottaa vielä läpimurtoa Suomeen!

Virolaista rjaženkaa.

Lain mukaanhan maitotuotteita ei saa kuljettaa Suomeen EU:n ulkopuolelta, vaikka käytännössä muutama puteli lipsahtanee kyllä iisisti tullista ohi. Yksi haaste on myös optimaalisen lämpötilan ylläpitäminen pitkällä matkalla. Löydettyäni itseni pahasta rjaženka koukusta ja lähtiessäni hakemaan sille tyydytystä Tampereella, oli ennen Hervannassa venäläisiä elintarvikkeita myynyt Meidän Kauppa (Наш Магазин) ehtinyt jo lopettaa toimintansa. Lähdin yrittämään vielä keskustassa sijaitsevasta Viron herkkukaupasta. Sieltä poistui Farmin rjaženkaa epäilyttävässä muovipussissa hintaan 1,60€. Noh, olihan se jotain sinnepäin, mutta ei se mielestäni maistunut tai tuntunut samalta. Reissunostalgiaako?

Tee-se-itse rjaženka

Parasta jälkeä tulee kun tekee itse. Vai tuleeko? Kokeilin erästä rjaženka reseptiä, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Jaan reseptin tähän kuitenkin suomeksi, jos joku haluaa kokeilla paremmalla tuurilla:

Tarvitset:
- 1 litra täysmaitoa/raakamaitoa
- 2-3 rkl smetanaa
- Kattila
- Termostaattipullo
- Lasipurkki

Metodi:
- Kiehauta maito kattilassa. Pintaan ilmestyvän hötön voi heittää pois.
- Kaada maito termostaattiin ja anna olla siinä yön yli.
- Kaada maito lasipurkkiin ja anna viiletä n. 40°C asteeseen.
- Kaada n. puolet erilliseen astiaan ja sekoita sekaan smetana (sitä olisi mielestäni voinut laittaa vähän reilummin kuin ohjeessa). Kaada sitten takaisin purkkiin.
- Anna olla huoneenlämmössä 2-3 tuntia. Sen jälkeen rjaženkan pitäisi olla valmista.
- Säilytä jääkaapissa.

Reseptejä on monenlaisia. Ehkä aiheesta tulee vielä toinen postaus mikäli onnistun masteroimaan rjaženkan valmistamiseen tarvittavat skillit. Kokeet siis jatkukoon!

Miten löytää venäläisiä ystäviä? (v1.0)

Väite: Venäläiset hengaa vain omissa porukoissaan. Heihin on vaikea tutustua.

Oma mielipiteeni: Kyllä ja ei. On totta, että Venäjällä esiintyy vieraan pelkoa, mutta kenties isoin este tutustumiselle on kielimuuri. Ei hätää, sillä jos kieli ei ole vielä hallussa, niin Venäjältä löytyy kyllä ihan kivasti ihmisiä joiden kanssa voi puhua englantia ja suomea. Venäjällä on myös paljon paljon ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita suomalaisista ja esimerkiksi suomenkielestä ja suomalaisesta musiikista.

Esittelen tässä postauksessa 2 nettisivustoa, jotka ovat lähes takuuvarmoja keinoja tutustua venäläisiin - varsinkin jos se tuntuu hankalalta irl, ei ole oikein ketään linkkejä, eikä oikein tiedä mistä aloittaisi. Loppu on omasta aloitteellisuudesta ja asenteesta kiinni.

Couchsurfing, eli sohvasurfailu, on kenties helpoin ja nopein keino jos haluat tutustua venäläisiin ja majoittua venäläisessä kodissa matkallasi. Saitille voi luoda profiilin ja etsiä yöpaikkaa ja paikallisia tuttavuuksia ympäri maailmaa, sekä tarjota kodissaan yöpaikkaa muille matkailijoille. Kyse ei ole pelkästään ilmaisesta majoituksesta - oikeat sohvasurfaajat tarjoavat myös hieman omaa aikaansa ja harjoittavat kulttuurinvaihtoa.

Avainsanoilla voi etsiä ihmisiä joiden kanssa on jotain yhteistä. Joskus voi olla myös antoisaa tutustua nimenomaan erilaisiin ihmisiin. Usein luotettavan käyttäjän näkee jo profiilitekstistä, mutta käyttäjät voivat jättää toisistaan myös referenssejä, jotka omalta osaltaan auttavat tunnistamaan luotettavat isännät ja emännät. Tätä kirjoittaessani CS:n hakukone näyttää että pelkästään Pietarin huudeilta löytyy lähemmäs 43-fucking-tuhatta potentiaalista sohvaa! Saletisti jotain jokaiselle.

Eri kaupungeille ja alueille löytyy ryhmiä missä paikalliset kutsuvat muita mukaan erilaisiin aktiviteetteihin, joihin voi ottaa osaa englanniksi tai muilla kielillä. Löytyypä myös miittejä missä pääsee harjoittelemaan venäjää! Kuulemani mukaan varsinaisiin eri puolilla maailmaa järjestettäviin CS-miitteihin liittyy yleensä dokaamista meluisissa baareissa, mikä ei ainakaan itseäni saa liikkeelle, mutta sellaistakin on siis tarjolla jos inspaa. Tulen vielä käsittelemään tässä blogissa mielenkiintoisia promillehauttomia aktiviteetteja Pietarissa, joihin kaikenkarvaiset hipit ja urbaanit inehmot voivat ottaa osaa ilman kielitaitoa.

Voin suositella sohvasurfaamista lämpimästi Venäjälle tai muuallekin päin maailmaa matkaaville. Tarjoan myös itse yöpaikkaa saitilla ja olen huomannut että suuri osa Tampereelta sohvaa kyselevistä on nimenomaan venäläisiä. Aina kemiat emäntien ja isäntien kanssa ei välttämättä natsaa, tai heillä ei vaan ole aikaa hengata, ja siksi hieman pitkäjänteisempi keino luoda pysyvämpiä kontakteja on seuraava saitti..

VK, eli VKontakte (ВКонтакте, lausutaan kontakte), on Venäjän käytetyin some-saitti ja Venäjän lisäksi suosittu erityisesti Itä-Euroopassa ja entisissä neuvostomaissa. Saitti on monella tapaa samanlainen kuin Facebook, mutta myös monella tapaa käytännöllisempi, johtuen mm. Venäjän höllemmistä tekijänoikeuslaeista.

Omiin arkistoihinsa voi lisätä leffoja, sarjoja, musiikkia, kuvia ja mitä vaan voi kuvitella ja näitä kaikkia voi yhdistellä yhtäaikaa yhdessä seinäpostauksessa tiettyjen rajojen sisällä. Omalle seinälleen voi postata esimerkiksi kaikkien kuultavaksi soittolistan lempimusiikistaan asianmukaisen kuvan kera. Videot ja äänet kulkevat saitilla striimeinä. #Hasistagit vielä tähän päälle auttavat helposti löytämään samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja ihmisiä voi etsiä myös hakusanoilla ja monilla muilla kriteereillä, kuten kielellä. Kontakteja alkaa syntymään kun jakaa itselleen kiinnostavaa sisältöä. Voi myös liittyä eri aihepiirejä käsitteleviin ryhmiin. Helpoin esimerkki lienee liittyä suomenkieltä opiskelevien ryhmiin - niitä on paljon. Jossain vaiheessa kontakteja ei tarvitse enää edes hakemalla hakea, sillä kaveripyyntöjä alkaa satelemaan spontaanisti tuntemattomilta ihmisiltä. Huomattavasti spontaanimmin kuin naamakirjassa! Kuitenkin, niin kuin muuallakin, kaikki pyyntöjä lähettävät eivät välttämättä rupea heti juttusille, joten jos henkilö vaikuttaa kiinnostavalta niin kannattaa tehdä aloite itse. CS:ään verrattuna täytyy huomauttaa, että VK:ssa on vähemmän takuita siitä, että kaikkien kontaktien kanssa löytyy yhteistä kieltä. Ok, tiedän mitä käännöskoneista sanotaan, mutta toisinaan mielenkiintoista läppää syntyy jopa niidenkin avulla. Oikeasti!

VK on venäjän lisäksi käytettävissä monilla eri kielillä, joihin lukeutuvat myös englanti ja suomi. Suomenkielistä käännöstä suosittelen tosin pienellä varauksella, sillä siitä löytyy joitain aika koomisiakin typoja. Näin lukee esimerkiksi videoiden vieressä:

ыыы (=yyy:n ja iii:n välimuoto, joka tässä kontekstissa on vähän niin kuin lol)


Saitilta löytyy myös hymiö, jota kutsun Pasila-hymiöksi tai suomalainen-hymiöksi, joka soveltuu erinomaisesti itseironisen läpän heittoon:

Yksityisyydestään kovin huolissaan olevien ei välttämättä kannata vaivautua. VK:n käyttäjiä, etenkin ulkomaisia sellaisia, kohtaan on kohdistunut samanlaista tarkkailua kuin mitä NSA harjoittaa lännessä. Käytännössä normaalista kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla huolissaan ja hyödyt voittavat haitat. Jokainen joka on asioinut venäläisten virkailijoiden kanssa tietää myös, että heitä ei oikeasti kiinnosta vittuakaan alkaa kuumottelemaan ketään. He tekee vaan duuniaan, koska duunia on pakko painaa elääkseen. Arkaluonteisiin asioihin joudutaan reagoimaan silloin kun niistä nousee iso julkinen haloo. Periaatteellisista syistä tällaisista some-saiteista kieltäytyminen on toki ihan ymmärrettävää.

Tässä oli tällaiset pari esimerkkiä joilla pääsee ainakin alkuun. Tulen jatkossa käsittelemään mm. että mitä kaikkea jännää Venäjällä voi puuhata, mahdollisesti niiden uusien tuttavuuksien kanssa. Menneen talveen lumia ovat vanhat irstaat suomalaiset ukkelit jotka itärajan takaa hakevat naisia rahalla. Nyt on uuden uljaan netizen-sukupolven aika verkostoitua ja kohdata toisensa tasavertaisina. Soluttautukaa, opimme ymmärtämään toinen toistamme kaikkein parhaiten suoran ihmiskontaktin kautta. Onnea uusien ystävien ja kenties rakkaudenkin löytämiseen!

Banjaaks?-blogin esittely (v1.01)

Banjaaks? on blogi joka kertoo tutustumis- ja tutkimusmatkastani Venäjään, venäläiseen kulttuuriin ja venäläisiin. Blogin kohderyhmänä ovat erityisesti tiedostavat nuoret aikuiset ja tulen käsittelemään teemoja kuten yleismaailmalliset ja paikalliset alakulttuurit, ruoka, tee, hengellisyys, underground, musiikki ja elokuvat. Sellaiset aiheet jotka itseäni ja varmasti monia muitakin kiinnostavat ja joista haluaisin kertoa hieman syventävämmin. Aiheina saattaa olla vaikkapa nuorten aikuisten tapakulttuuri, mitä meditointi- tai vegemestoja kannattaa Pietarissa tsekata, teeseremoniasessiot, kantaaottavaa venäläistä räppiä, shamaanit, psykedeelisiä neuvostoajan leffoja ym. ym.. niin, ja ne banjat). Blogin tarkoitus on edistää kulttuurienvälistä kanssakäymistä nuorten suomalaisten ja venäläisten välillä ja inspiroida ihmisiä matkailemaan. Tulen tekemään tänne postauksia silloin kun on jotain jaettavaa, laatu ennen määrää periaatteella.

Ensin hieman itsestäni ja omasta taustastani aiheeseen. Olen 29-vuotias mies ja asustelen Tampereella lähiössä missä puhutaan myös paljon venäjää. Peruskoulussa ja lukiossa ollessani ei käynyt edes mielessä opiskella venäjää ja silloinen minäni olisi varmasti tosi yllättynyt siitä, että tulen vielä matkustelemaan paljon Venäjällä.
Olen elämäntapa hc-tekno-muusikko, keikkailen artistina ja dj:nä sekä järkkäilen pienimuotoisia UG-tapahtumia. Elämäntapani innoitti minut matkustelemaan ja keikkailemaan ulkomailla. Aloin jossain vaiheessa verkostoitumaan myös venäläisen skenen kanssa ja 2010 tein ensimmäisen reissuni Pietariin, missä soitin eräällä keskustan klubilla ja hylätyssä tehdashallissa. Seuraavana vuonna kävin Pietarissa pariin otteeseen ja kutsuimme myös pietarilaisia Tampereelle soittamaan. 2012 heitin parin frendin kanssa pienen rundin Pietariin ja Samaraan, poiketen samalla Moskovassa. Viime vuonna idänmatkat jäivät välistä, mutta tänä vuonna hommasin ensimmäistä kertaa vuosiviisumin ja aloin matkailla aktiivisemmin. Keikkailun lisäksi oli ihmissuhdekuvio, josta en tähän nyt sen tarkemmin avaudu, mutta joka omalta osaltaan avasi monia ovia ja syvensi paljon omaa ymmärrystä ja kiinnostustani Venäjää kohtaan.
Syksyllä sain vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitin kielen opiskelun työväenopistolla sekä itsenäisesti. Pyrin oppimaan kieltä ainakin sen verran, että pääsisin mukaan juttuun ihmisten kanssa, jotka eivät osaa englantia tai suomea.

Kipinä aloittaa tämä blogi lähti tällä hetkellä vallitsevasta jäätävästä poliittisesta ilmapiiristä, joka on etäännyttänyt suomalaisia kulttuurienväliseltä kanssakäymiseltä venäläisten kanssa ja maalaillut turhia viholliskuvia. Nyt jos koskaan olisi tavallisten, ja hieman epätavallistenkin, ihmisten nimenomaan hyvä kohdata, ystävystyä ja rakastua rajojen yli.
Tämä blogi tulee käsittelemään hyvin vähän politiikkaa, jos ollenkaan. Ville Haapasaloa lainatakseni: "[Venäjällä] on olemassa politiikka ja ihmiset, jotka ei liity siihen politiikkaan.". Venäläisiä kohdanneena olen huomannut monen tuntevan huonoa itsetuntoa venäläisyyttään kohtaan, johtuen erinäisistä yhteiskunnallisista epäkohdista ja joskus myös siitä minkälainen kuva maailmalla on Venäjästä. Tällainen ei ole kovin vierasta suomalaisillekaan - moni kokee alemmuuden tunnetta suomalaista tapakulttuuria kohtaan tai pitää olla jatkuvasti todistelemassa sitä kuinka hyviä me suomalaiset ollaan (verrattuna etenkin ruotsalaisiin).
Kuitenkin me kaikki haluamme sisimmässämme vain rakkautta ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin olemme. Kun on hyväksynyt itsensä niin sitten sitä rakkautta voi alkaa jakaa naapuriinkin. Kaikki voivat olla omalla tavallaan osa tätä ruohonjuuritason evoluutiota.

Stadin slangin verbi bonjata tulee venäläisestä sanasta panjat (понять), joka tarkoittaa ymmärtämistä. Banja on venäläinen sauna ja eräs yhtenäinen piirre kulttuureissamme (huom. siis ainakin täällä läntisemmässä lähimaastossa). Mesta minne tullaan relaksoitumaan, puhdistautumaan ja puhumaan syvällisiä tasavertaisina ihmisinä. Tervetuloa siis mukaan löylyihin!))